Mun tekis hirveesti mieli nähdä ihmisiä, mutta olen lähestulkoon täyteen buukannu tämän viikon.
Lapsenlikkana lähestulkoon joka päivä. Toisaalta ihan hyvä vaan. Alkoi tili näyttääkin vallan kurjalta.
Huominen yökeikka tuo ihan mukavan lisän lompakkoon ja kun tiedossa on vielä hauska hoitajatoveri, niin
mukava työreissu tulee varmasti olemaan.
Lakkais vaan tuo veden tulo. Rupee pikkuhiljaa riittämään.

Miten tuntuu, että tämä kesä on mennyt hujauksessa. Onko kunnon kesää edes ollut?Mitä mä olen tehnyt, kenen kanssa ollut?
Tuleva syksy ahdistaa, mutta samalla myös kutkuttaa kivasti vatsanpohjassa.
Ahdistaa, koska en tunne ketään sieltä mihin menen. Ahdistaa, kun ei tiedä onko kaikki minua nuorempia - ajatusmaailmaltaan erilaisia.
Ahdistaa, kun en varmasti tiedä onko tämä nyt se mun juttu?
Kutkuttaa kivasti, koska on uusi paikka ja uusia ihmisiä. Kutkuttaa kivasti, ettei tarvitsi katsella enää
samoja naamoja. Kutkuttaa kivasti, koska tuntuu että tämä on Se juttu.
Pääseehän sieltä aina pois, jos tuntuu että olen ihan väärässä paikassa, mutta hukkaanko ihan turhaa aikaa?
Olinko hölmö kun valitsin ammattikoulun?
Hirmusti kysymyksiä ja kuitenkin niin kauhean vähän varmoja vastauksia.Höh.

Haluaisin puhua, vaikkei oikeastaan olisi mitään sanottavaa.
Tekisi mieli halata, muttei tiedä ketä halata.
Haluaisin istua hiljaa ja olla vaan. Ei aina tarvita sanoja.
Miten olis tyttöpuhelu?

Viikonloppuna tuli taas pyörähdettyä mökillä ja tottakai myös lempparikirppikselläni.
Mukaan tarttui kasapäin tilkkuja, tässä murto-osa. Jos näistä saisi piakkoin kehiteltyä jotain. Kiitti mummolle, joka tarjosi kierroksen :)

Ompelupuolella on ollut nyt vähän hiljaista, kun olen löytänyt piilossa olleen neulojaminäni.
Äidin synttärilahjan sain jo valmiiksi. Kaksi kuukautta ennen virallista syntymäpäivää. Pitänee
laittaa kaapin perukoille piiloon. Kuvan ruskeaOmppuhuivi siis äidille.
Vihreän Pompomhuivin itselle aloin neuloa syksyä silmällä pitäen.