Voitte kuvitella kuinka hehkeä olen kun toinen silmä on muurautunut umpeen, hengittää voi vain suun kautta, koska nenä on täynnä sontaa, ja kurkkuun on pesiytynyt kaktus. Sarjatulitus aivastuksia ja kilokaupalla räkäisiä nenäliinarättejä. Ajatus jurraa, koska pää on täynnä räkää ja nenäsumutetta. Teetä on mennyt muumimukeittain ja allergialääkkeitä kiitettävä määrä. Yhyy.
Onneksi tänään on hiukan satanut ja siitepölyhirviöitä samalla nitistynyt.

Isin kanssa tänään vaihdettiin autoon kesämenopelit alle. Tai isi vaihtoi, minä nojailin seinään ja keskityin hengittämään suun kautta. Ei minusta muutenkaan hirveästi olisi apua ollut. Vähän liikaa kiristettäviä muttereita ja ilmapaineita ymmärrettäväksi. Muuten olenkin tänään vain nuokkunut ja tuhonnut Nasolinia, josta ei taida olla sen suurempaa apua, mutta ainahan sitä voi toivoa.

Eilinen ja toissapäiväinen tuli tosiaan istuttua pääsykokeissa ja olen nyt ihan innoissani. Molemmat koulut tuntuivat jotenkin aivan minun jutuiltani.  Enpä uskonut että tulisin koskaan näin sanomaan, mutta haluan jo opiskelemaan!
Ei niin suurta väliä minne, kumpikin on loistava vaihtoehto. Ehkä hieman tuntui olo vanhalta siellä peruskoululaisten joukossa ypöilessä, mutta nopeasti onneksi tutustuin uuteen ihmiseen, ettei tarvinut ihan tuppisuuna olla päiviä. Ehken olekkaan niin sosiaalisesti rajoittunut, kuin olin kuvitellut. Toivoa sopii. Kuusi sivuinen matikan koe ja mitä kummallisin äidinkielen testi vähän pisti eilen mietityttämään. Onneksi matikka oli melko helppo. Vaan kuka voisi kertoa miten sitä JAKOKULMAA käytetään?! Viimeksi olen joutunut sellaisen kanssa taistelemaan joskus ala-asteella, joten aika leikkimiseksi se eilen meni. Ei ihan toiminut, kun yritin. Noh. Ei se pääseminen siitä kiinni voi olla, eihän?
Nyt vain paineissa sitten odotellaan kesäkuun puoltaväliä, että miten tytön kävi.

Lisää happea. Ätsiuh.