Piti käydä laitattamassa sairaalassa vähän kengurubensaa suoniin, jotta taas jaksaa, kun pääs
vähän tyttö tuossa välissä väsähtämään.

Tuntuu hurjalta ajatukselta, että viikon päästä tämä tyttö on ylioppilas.
Viikko, ja sitten voin vihdoin sanoa, että lukio on virallisesti ohi. Se todellakin oli sitten siinä.
Voiko olla mahtavampaa fiilistä?!
Tietty mahtavan fiilingin mukana on myös pienen pientä haikeutta. 
Lukiovuosiin kuitenkin liittyy niin paljon muistoja, niin paljon tunteita. Erilaisia, unohtumattomia tapahtumia ja hetkiä.
Sellaisia, joita mielellään muistelee vielä paljon jälkeenpäinkin. Puurojuhlat, wanhat, penkkarit, 100aamua....ja monet muut.
Tuskin kukaan, kuka ei ole esimerkiksi penkkareihin osallistunut, pysty kuvittelemaan sitä
iloa ja riemua mikä siellä rekan lavalla vallitsee, vaikka koko ruumis onkin aivan turta kylmyydestä. Mutta se fiilis, pieni vilu ei haittaa mitään, kun on se yhteenkuuluvuuden tunne!
Jos lukioon en olisi mennyt, niin olisin kyllä jäänyt paitsi mitä ihanimmista jutuista ja muistorikkaista tapahtumista. Unohtamatta tietenkään niitä ystävyys- ja kaverisuhteita, joita tuli vuosien varrella solmittua.
Ne kaikki ihmiset, jotka nyt lähtevät kukin omaan suuntaansa. Ne persoonat - opettajat, ystävät, tuttavat....kaikki.
Taitaa sitä nenäliinaa ensi lauantaina tarvita.
Ja pidetään peukkuja, että ilma on sitten kanssa tämmöinen ensi viikolla, eikä tule sitä puolta metriä lunta.
Anteeksi tämä juhlahössötys, mutta kun kaksi täällä häärä lähestulkoon kellon ympäri mummo ja äiti kaikenmaailman juttuja
panikoidessa niin väkisinkin itselle alkaa vähän nousta jo juhlahumua.

Iso hätä, kun maanantaina on kampaaja Tintsun kanssa, eikä mitään käsitystä mitä hiuksilleni teen?
Värjään, leikkaan, raidoitan, muotoilen, tasoitan..?!! Apua.
Hiustrendit-lehdessä oli ihan liian paljon ihania vaihtoehtoja, mutta tuskinpa mikään niistä sopisi minulle
ja en osaa kuvitella itselläni mitään erilaista. Eli se perus tasoitus vissiin sitten taas tulossa :)
Ehkä ihan hyvä, ettei sitten tarvi juhlissa sukulaisia shokeerata.
Haluaisin niin pitkät hiukset, mutta en jaksaisi millään kasvattaa ja kaiken lisäksi tuntuu siltä,
että hiukseni ovat päättäneet jämähtää tähän olkapääpituuteen. Kaihoisasti katselin vanhoja luokkakuvia, kun lukio toisella minulla oli
ihanan pitkät hiukset. Miksi piti olla taas typerä ja leikata? Ja miten olen koskaan, ikinä jaksanut kasvattaa niitä siihen pituuteen?
Sitä oli silloin nuorena kärsivällisempi, hah ;)

                                     
                                                       mekko on h&m:stä

Olen nyt kesän kunniaksi ahminut Anna- ja Runotyttö sarjaa läpi.
On niin ihana uppoutua Vihervaaran Annan ja Uuden Kuun Emilian maailmoihin - pakoon todellisuutta. Haaveilla ihanista silkkipuvuista, retkistä metsissä ja pienistä odottamattomista seikkailuista.
Onneksi on vielä monta kirjaa lukematta, jotta voin vielä hetken aikaa viettää aikaani ihanalla Prinssi Edvardin saarella ja elää omassa pienessä haavemaailmassani.