Jalat huusivat hallelujaa ja amen, kun eilen sain potkaista nilkkurit yhdeksän tunnin työrupeaman jälkeen vihdoin poijes. Ystävien kanssa oltiin häissä auttelemassa ja ruokaa tarjoilemassa ja voin vain sanoa, etten hetkeen ole niin kuitti ollut, mitä eilen illalla olin kun vihdoin kotia pääsin. Seisomista lähes se koko yhdeksän tuntia, että siinä oli kyllä kaikki mahdolliset jaloista löytyvät osat hellinä. uah. Väsymyksestä kertoo ehkä myös se, ettei jaksettu edes lähteä katsomaan Scandinavian Hunkseja ystävän kanssa, vaikka alkuun näin oltiin hiukan suunniteltu. Miettikää nyt...upeita miehiä tanssimassa puolialastomana lavalla, niin nämä tytöt menevät mielummin peiton alle nukkumaan. Se jos mikä on väsymystä!
Mutta mukavaa oli kaikesta siitä loppuväsystä huolimatta. Hirvitti kyllä hirmusti alussa kaataa kuohuvaa laseihin ja kerätä astioita. Hirveä stressi siitä että onko morsian tyytyväinen ja etten vain hajota mitään. Enkä muuten hajottanutkaan ja kuohuvatkin kaatuivat vallan hyvin. Onnistuin taktikoimaan ja sain sen kuohari pullon ujutettua K:lle ja minulle jäi sitten se "vaativa" Pommacin kanssa taiteilu. K oli muutenkin parempi siinä hommassa, kun osasi jututtaa vieraita ja minä vaan kädet täristen kaatelin vieressä sitä Pommacia.
Tyhjien astioidenkin keräys onnistui, kun T vahvana jaksoi kannatella tarjotinta ja minulle jäi taas se helppo homma, eli ladota astioita tarjottimelle. Näin jälkikäteen tajusin, että taisin lusmuta kaikista kurjista hommista. Hups.
Stressiä aiheutti myös, etten tiennyt ennen häihin lähtöä ollenkaan mitä laittaisin päälle. Harvoin olen ollut naimisissa, joten oikeastaan pukukoodeista ei ollut mitään tietoa. Pikkuveikka vinkkasi, ettei saa laittaa valkoista koska loukkaa kuulemma morsianta. Mistä kummasta hän voi tuollaisia tietää, kun minäkään en ollut moisesta kuullut?! Mutta siis...ei valkoista. Mietin, että koska olen tarjoilijana niin pitääkö olla mustavalkosta? En kuitenkaan halunnut pukeutua juuri niihin väreihin, joten asusta tuli tällainen :




En sitten tiedä oliko tuo yhtään etiketin mukainen, mutta viihdyin siinä mainiosti, jos kenkiä ei sitten oteta enää lukuun.
laukku on kirppariöytö (0.50e), hame on lahja ja sukkikset vanhat tutut hennesistä. Nilkkureita ei tässä kuvassa näykkään, mutta ovat kuuden euron unelmat Femmatorilta. Ehkä paras kirpparilöytöni ikuna!

Tänään sitten vielä vähän juhlahumun jälkirippeitä. Käytiin vanhempien kanssa syömässä iki-ihanassa lounasravintola Männyssä ja otin sen tutun ja turvallisen sipulipihvin. Taivaallisin ruoka ikinä! Se kermakastike, se pihvi, ne sipulit...aah, slurps.
Kotiin tuliaisiksi ujutin ateriaan kuuluvan muffinin laukkuuni, kun en yksinkertaisesti enää jaksanut laittaa sitä napaani. Pitihän se säästää illaksi.
Mummi ja ukki tulivat vielä illemmalla käymään ja toivottelemaan onnea kahvikupposen ääressä.
Olin tänään liikkeellä tämän näköisenä:


laukku on kirpputoriostos (3e), kengät mummon vanhat, housut ja vyö hennesistä ja paita on äidin vanha.

Nyt istuskelen sängyllä ja hieron vieläkin kipeitä jalkojani. Onneksi on muffini ja kupillinen kaakaota vieressä.
Huomenna lähden ehkä kirpparikierroksella, jos jalkani armahtavat minut ja lupaan esitellä täällä sitten mitä matkaan tarttui :)

Nauttikaahan