Tässä postauksessa mainitsin työn alla olevan mekon. Pitkään tämä mekko on ollut jo valmiina
ja käyttökertojakin on kertynyt ihan kiitettävästi, mutta vasta nyt esittelen sen täällä.
Sunnuntaina mummi täytti vuosia ja niihin pirskeisiin sitten mekon vetäisin ylleni.
Vyö on hennesistä, laukku kirpputorilta ja kengät ovat yokenkäni.

Kävin kurkkaamassa Katrin uuden asunnon. Ei sitä käsitä, että
kun avaa ulko-oven niin seisoo keskellä Lahden keskustaa. Ajattelin aina,
ettei minusta olisi keskusta-asujaksi, mutta nyt on kyllä muuttunut tämän tytön mielipide.
Kaikki oli niin...lähellä. Eipä kaukana ole palvelut nytkään, mutta Katrilla kun on Kontti
nurkan takana ja joka päivä voi käydä torilla pyörimässä ja tuoksuttelemassa mansikoita, niin
kyllä siinä pientä kateutta oli ehkä ilmassa. Ja sitten vielä se 120sänky. Unelma.
Ja uusi ympäristö. Pitkälle ei tarvitse mennä, että tulis vähän vaihtelua näihin Hollolan maisemiin joissa on
jo lähemmäs 20vuotta tullut pyörittyä. Tuntuu, että kaikki lähtee pois, vaihtaa maisemaa, muuttaa. Minä jään tänne.
Ikävä vähän kaikkea ja vähän kaikkia.
Täällä pyörittiin sitten yhdessä loppuilta. Muisteltiin vanhoja ja hymyiltiin menneille.
Onkohan meistä tullut vanhoja?

Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa elämässäni moottoripyörän kyydissä. Oli kyllä hurjaa.
Olin vähän tyttö ja kiljuin. Vähemmästäkin, kun pyörän
mittari kipuaa 150km/h ja sitä yrittää roikkua pojassa
henkensä edestä ja samalla viestittää, että hiljennä nyt herranjumala.
Jalat vähän tutisi, kun kyydistä pois hyppäsin.
Oli kyllä hieno reissu, jos pienoisia paniikkikiljahduksia ei oteta huomioon.
Kesäillat ovat kyllä parasta.
Tuli siinä loppuillasta mietittyä itsekseen vähän kaikkea. Onko mun pakko olla niin hankala?

Ainiin. Olen muuten rakastunut.
Olavi Uusivirtaan.

Lahti kuva on täältä