Kiitos rakas vuodatus siitä, että poistit yhtäkkiä pitkän sepustukseni bittitaivaaseen. Amen.
Palataanpa ajassa hieman taaksepäin...
Perjantai
Huh. Nyt on kevään ylioppilaskirjotusten yksi etappi takanapäin. Tänään oli siis äidinkielen yo osa 1/2, tekstitaito.
Kuten hyvä ystäväni totesi "toivottavasti ei tullut aivan susi" hih. Heille, jotka eivät olleet itse koetta ahertamassa niin tiedoksi, että aineistot ja niihin liittyvät tehtävät käsittelivät pitkälti susia.Siitä tämä puujalka ;)
Kokeen jälkeen fiilis oli kyllä ihan hyvä. Kerrankin tuntui siltä, että jopa osasin. Ottaen huomioon kuinka paljon (lue: en ollenkaan) valmistauduin kyseiseen kokeeseen niin olen tositosi tyytyväinen. Jipii ja pienet tuuletukset päälle. Minä osasin. Neljän tunnin puurtamisen jälkeen pyllynpuolikkaani huusivat armoa. En tiedä, onko minulla jotenkin herkät pakarat vai mitä, mutta hyvä että pääsin tuolista ylös, niin puuduksissa paikat olivat.
Olin kokeen jälkeen jotenkin aivan naatti, ihan kuin joku olisi tullut ja rutistanut kaikki mehut ulos. Teki vaan mieli röhnöttää, eikä tehdä yhtään mitään. Enkä sitten kyllä yhtään mitään tehnytkään. Takaraivossa jyskytti, että harjoittele englannin kuullunymmärtämiseen, mutta pyh. Katsoin tärkeämmäksi katsoa telkasta nauhoittamani Heroesin. Saihan sitä englantia kuunnella siinäkin.
Lauantai
Olin lauantaina-aamunakin vielä ihan onnessani tekstitaidosta ja fiilistelin sitä. Tunnelmaa kyllä latisti suuresti se, kun satuin lukaisemaan sanomalehden jossa kerrottiin, ettei Punahilkkasatu ollutkaan Grimmin veljesten vaan joku muunnelma. Siis voi persus sentäs. Minä tyttö olin ihan tyytyväisenä sepustellut konseptille, kuinka ainesto oli Grimmin saduista.
Ja minä kun ajattelin, että se ensimmäinen tehtävä olisi se josta ne parhaimmat pisteet saisin. Juu, varmasti. Nään jo kuinka pojot vaan putoavat....Toivottavasti tällaisesta asiavirheestä ei hirmusti sakoteta, öh....
Kävin kirjastossa lainaamassa englannin kuuntelua varten kuuntelukasetteja (kyllä, nimenomaan kasetteja suoraan vuodelta 1979!) Tarkoitukseni oli siis vähän treenailla maanantaiseen kuunteluun, mutta Aatamin aikainen kasettisoittimeni oli eri mieltä tästä. Sujautin kasetin koneeseen ja hetken aikaa kuuntelin pelottavalta kuulostavia ääniä ja katsoin parhaimmaksi stopata kone. Soittimeni oli imaissut kasetin sisäänsä! Kyllä siinä tuli kiire tytölle kiskoa nauha ulos laitteesta. Kirjaston täti ei ehkä hymyilisi. Onneksi nauha oli kuitenkin vahingoittumaton, mutta katsoin parhaaksi etten koeta enää uudestaan. Laitoin siis Mikan Life in cartoon motion cd:n pyörimään ja totesin itsekseni, että tässä olisi englantia mitä parhaimmassa muodossa. Mikan voimalla mennään yo-kuuntelutkin läpi!
Tosiaan, kävin keskiviikkona siellä kampaajalla. Tarkoitus oli leikata päältä ja edestä lyhyiksi, että voisin sitten halutessani nostaa hiuksia vähän pystyyn. Minulla oli hieno kuvakin mukana ja kaikki. Ni mitä vielä. Täti leikkasi minulle kanan perseen päähän. Otsatukkakin näyttää siltä, että olisin itse vähän saksilla sohinut sinne tänne. Tämä kevät menee mitä ilmeisemmin hattu tai huivi päässä. Ainakin tiedän nyt missä liikkeessä en enää koskaan asioi. Olin niin katkera ystävälleni, joka oli käynyt samana päivänä myös kampaajalla ja hänen hiuksensa olivat mitä ihanimmat. Ja minun taas...noh, mitä kamalimmat.
Päätin sitten, että koska leikkaus ei miellytä niin pakkohan näille kuitenkin on jotain tehdä. Joten ostin hiusvärin...ja noh, nyt hiukseni ovat todella vaaleat. Siis todella.
Joten joudun siltikin tyytymään hattuun ja huiviin. Kyllä tämä tästä :)
Ensi viikolla penkkarit. Vitsi, vähän jo jännittää mitä tuleman pitää. Äiti viimeistelee tänään pukuni ja sitten se vihdoin on valmis. En vielä paljasta enempää, mutta eiköhän kuva ilmesty tänne myöhemmin ;)
Palataanpa ajassa hieman taaksepäin...
Perjantai
Huh. Nyt on kevään ylioppilaskirjotusten yksi etappi takanapäin. Tänään oli siis äidinkielen yo osa 1/2, tekstitaito.
Kuten hyvä ystäväni totesi "toivottavasti ei tullut aivan susi" hih. Heille, jotka eivät olleet itse koetta ahertamassa niin tiedoksi, että aineistot ja niihin liittyvät tehtävät käsittelivät pitkälti susia.Siitä tämä puujalka ;)
Kokeen jälkeen fiilis oli kyllä ihan hyvä. Kerrankin tuntui siltä, että jopa osasin. Ottaen huomioon kuinka paljon (lue: en ollenkaan) valmistauduin kyseiseen kokeeseen niin olen tositosi tyytyväinen. Jipii ja pienet tuuletukset päälle. Minä osasin. Neljän tunnin puurtamisen jälkeen pyllynpuolikkaani huusivat armoa. En tiedä, onko minulla jotenkin herkät pakarat vai mitä, mutta hyvä että pääsin tuolista ylös, niin puuduksissa paikat olivat.
Olin kokeen jälkeen jotenkin aivan naatti, ihan kuin joku olisi tullut ja rutistanut kaikki mehut ulos. Teki vaan mieli röhnöttää, eikä tehdä yhtään mitään. Enkä sitten kyllä yhtään mitään tehnytkään. Takaraivossa jyskytti, että harjoittele englannin kuullunymmärtämiseen, mutta pyh. Katsoin tärkeämmäksi katsoa telkasta nauhoittamani Heroesin. Saihan sitä englantia kuunnella siinäkin.
Lauantai
Olin lauantaina-aamunakin vielä ihan onnessani tekstitaidosta ja fiilistelin sitä. Tunnelmaa kyllä latisti suuresti se, kun satuin lukaisemaan sanomalehden jossa kerrottiin, ettei Punahilkkasatu ollutkaan Grimmin veljesten vaan joku muunnelma. Siis voi persus sentäs. Minä tyttö olin ihan tyytyväisenä sepustellut konseptille, kuinka ainesto oli Grimmin saduista.
Ja minä kun ajattelin, että se ensimmäinen tehtävä olisi se josta ne parhaimmat pisteet saisin. Juu, varmasti. Nään jo kuinka pojot vaan putoavat....Toivottavasti tällaisesta asiavirheestä ei hirmusti sakoteta, öh....
Kävin kirjastossa lainaamassa englannin kuuntelua varten kuuntelukasetteja (kyllä, nimenomaan kasetteja suoraan vuodelta 1979!) Tarkoitukseni oli siis vähän treenailla maanantaiseen kuunteluun, mutta Aatamin aikainen kasettisoittimeni oli eri mieltä tästä. Sujautin kasetin koneeseen ja hetken aikaa kuuntelin pelottavalta kuulostavia ääniä ja katsoin parhaimmaksi stopata kone. Soittimeni oli imaissut kasetin sisäänsä! Kyllä siinä tuli kiire tytölle kiskoa nauha ulos laitteesta. Kirjaston täti ei ehkä hymyilisi. Onneksi nauha oli kuitenkin vahingoittumaton, mutta katsoin parhaaksi etten koeta enää uudestaan. Laitoin siis Mikan Life in cartoon motion cd:n pyörimään ja totesin itsekseni, että tässä olisi englantia mitä parhaimmassa muodossa. Mikan voimalla mennään yo-kuuntelutkin läpi!
Tosiaan, kävin keskiviikkona siellä kampaajalla. Tarkoitus oli leikata päältä ja edestä lyhyiksi, että voisin sitten halutessani nostaa hiuksia vähän pystyyn. Minulla oli hieno kuvakin mukana ja kaikki. Ni mitä vielä. Täti leikkasi minulle kanan perseen päähän. Otsatukkakin näyttää siltä, että olisin itse vähän saksilla sohinut sinne tänne. Tämä kevät menee mitä ilmeisemmin hattu tai huivi päässä. Ainakin tiedän nyt missä liikkeessä en enää koskaan asioi. Olin niin katkera ystävälleni, joka oli käynyt samana päivänä myös kampaajalla ja hänen hiuksensa olivat mitä ihanimmat. Ja minun taas...noh, mitä kamalimmat.
Päätin sitten, että koska leikkaus ei miellytä niin pakkohan näille kuitenkin on jotain tehdä. Joten ostin hiusvärin...ja noh, nyt hiukseni ovat todella vaaleat. Siis todella.
Joten joudun siltikin tyytymään hattuun ja huiviin. Kyllä tämä tästä :)
Ensi viikolla penkkarit. Vitsi, vähän jo jännittää mitä tuleman pitää. Äiti viimeistelee tänään pukuni ja sitten se vihdoin on valmis. En vielä paljasta enempää, mutta eiköhän kuva ilmesty tänne myöhemmin ;)
Kommentit