Huh. Nyt on vihdoinkin aikaa tulla päivittelemään tänne kuulumisiani. Hulinaa on kyllä riittänyt.
Palaan taas ajassa hiukan taaksepäin, penkkariaamuun. Todellakin aamuun, sillä heräsin vartin yli neljä aivan pirteänä ja valmiina lähtemään. Puoli kuuden maissa rupesi kyllästyttämään se vitkuttelu ja ajantappaminen joten päätin koettaa nukahtaa uudelleen. Eihän siitä mitään tullut, joten ylös oli noustava ja kitkuteltava vain. Kahdeksalta oli tarkoitus kaikkien abien olla koulussa, joten puoli seitsemän aikaan aloin laittaa itseäni kuntoon. Minulla oli onneksi sellainen puku, ettei paljon laittamista vaadittu. Vähän pakkelia naamaan, vaatteet kasaan ja menoksi. Vatsassa oli kyllä iso kutina. Jännitti.

Koululla kaikki oli jo valmiina, kun edellisenä iltana oltiin monta tuntia urakoitu. Voi sitä paperisilpun määrää!
Vihdoin niitä ykkösiä ja kakkosia rupesi virtaamaan ja päästiin tekemään pieniä jäyniä. Ei mitään pahoja kuitenkaan. Vähän kahlausta paperisilppujen läpi ja pujottelua elmukelmujen joukossa.
Abishow oli loistavaakin loistavampi ja päälle jäi kyllä sellainen kestohymy. Ainakin jätetään koulu tyylillä :)
Ruokailun jälkeen pienien ala-astemonstereiden kimppuun, jotka suorastaan hyppivät syliin, että saisivat muutaman karkin. Olin kyllä enemmän kuin pulassa ja enemmänkin juoksin karkuun kuin jakelin karkkia. Julma minä.
Penkkariajelulla oli mukavaa, tosin loppuvaiheessa hieman raikasta. Varpaita ja sormian en paikallistanut enää viimeisellä kierroksella ja äänenkin olin kiljunut käheäksi, mutta ei haitannut menoa.
Kaiken kaikkiaan loistava päivä, josta jää kyllä pitkäksi aikaa muisteltavaa.
Tajusin siinä, kun kaarrettiin takaisin koulun pihaan että näitä ihmisiä tulee sittenkin ikävä.


Vasemmalla hyvä ystäväni ja kurpitsa minä.